Oulussa ei ihan joka päivä käy vierailemassa konemusiikin tunnettuja nimiä, sellaiseksi kutsuisin 14.2.2015 Oulussa soittamassa käynyttä Daniel Portmania. Tietenkään kyseinen henkilö ei, noin nimeltään, varmasti osalle sano mitään, mutta Oulun klubeilla hänen biiseistään mm. Mantenido ja Galvanized ovat olleet kohtalaisen hyvässä soitossa. Muita illan aikana esiintyneitä artisteja olivat Ismo L., Jekaterina, Smok sekä Peak.

Pidin loppuillan tunnelmasta "sivulavalla" sekä paikalla olleista ystävistä. Summaa hyvinkin illan parhaat puolet. Harvemmin illan aikana tulee oltua yhtä sosiaalinen kuin kyseisen illan aikana. Mietin, jopa jonkin tovin, että voisiko illasta edes kirjoittaa mitään.

Totta kai ostin lipun etukäteen. Maksoin kymmenen euroa. En nillitä hinnasta, mutta nillitän siitä, että miksi etukäteen ei informoitu, että kanta-asiakkaat saavat ovella viiden euron alennuksen ennen klo 23. Käsittääkseni etukäteen ostettujen lippujen yksi ominaisuus on matalampi hinta. Ei tällä kertaa. Jonossa edelläni meni kaksi tyttöä, molemmat maksoivat seitsemän euroa (ovelta normaalisti 12 euroa).

Heti ensimmäinen kommentti alakerrassa, paikan perinteiset kriteerit täyttävän asiakkaan suusta: "Miksi sisäänpääsy oli näin v***n kallis?" Ensimmäinen kerta, kun kyseenalaistin näihin bileisiin tulemisen. Noin kymmenen minuuttia saapumisen jälkeen ehdin kysyä samaa kysymystä itseltäni toistamiseen. Tällä kertaa syynä oli, että vedestä täytyi poikkeuksetta maksaa. Kysynpä vain, että kuka, jos ei se autokuskin roolia toimittava vedenkittaaja, tuo asiakkaat baariin kaupungin laita-alueilta. Ei tähän lisättävää.

Jos jostakin olen yleensä nauttinut minimalia ja progressiivista housea kunnioittavissa bileissä niin se on ollut yleinen ilmapiiri ja asenne - yhteenkuuluvuus. Täällä sitä ei tarjoiltu. Kuinka moni oli saapunut paikalle musiikin takia ja kuinka moni pelkästään sen takia, että kyseessä oli yksi viikonloppu ilta, jolloin kahdeksantoistavuotiaat kokoontuvat lempibaariinsa vetämään takapuolet hartioille? Tätä ehkä kuvasivat kaikki ne halveksuvat katseet, joita yksin tanssilattialle alkuillasta päätyneet konemusiikkikonkarit saivat osakseen sekä tanssilattialla seistä tököttäminen ja biiseistä valittaminen. Tämä olisi ehkä hyvinkin ollut ratkaistavissa, sillä että kyseiset bileet olisi järjestetty muualla, tällöin asiakkaat olisivat todennäköisemmin tulleet paikalle musiikin takia.

Ystäväni saapui paikalle VIP-lipulla. Hienostihan VIP-lipun markkinointiin kuului sisäänpääsy jonon ohitse, VIP-alue sekä "yllätys". Ainoa vain, että "yllätys" oli vain ja ainoastaan mahdollisuus kossubatteryyn ei muuhun. No, entä jos ei kiinnosta kaataa kossua kurkusta alas? Saako silloin pelkän batteryn? Tuskin. Aika ota tai jätä meininki tuntui olevan. Eikö tässä olisi voinut olla vaikka drinkkilippu tietyllä arvolla? Väkevät eivät sovi jokaiselle, toiset ei voi sietää kofeiinia. Taustatiimi lienee tehnyt hyvää työtä ja huhut energiajuomien alkoholin sietoa kasvattavista ominaisuuksista ovat jääneet muistiin. Tokihan tämä on hyvä asia alkoholin myynnin kannalta - myynti tuo valuuttaa, raha on päämäärä. 

Aikaisemmin puhuin paikan perinteiset kriteerit täyttävästä asiakkaasta. Valaisen nyt käsitettä. Naisten vessoilla yksi koppi käyttökelvottomassa kunnossa päivän ruokalistan jäljiltä, kello hädin tuskin 23. Tanssilattialta epämääräisesti vessojen suuntaan johtava vana (jälleen) päivän ruokalistaa, kello kahden tuntumassa. Sivuraiteena: tässä ehkä piilee myös vastaus illan aikana heränneeseen suureen kysymykseen: "Miksi täällä on jokapaikassa istumapaikkoja?" Paras kuvaus kuitenkin tavallisesta asiakkaasta avautunee illan päätteeksi 20-vuotiaan antamasta kuvauksesta: "Hirvee ikäkriisi". Jokainen voinee päätellä minkälaista asiakaskuntaa paikalla oli.

Lisäksi jätän kommentoimatta visuaaleja (tai siis niiden puutetta) sekä musiikista onton kylmää ja kovaa tehnyttä äänentoistoa.