Sanotaan, että keskivertoihminen nukkuu kolmasosan, eli noin 33 prosenttia, elämästään. Kuudestakymmenestä tunnista kolmasosa vastaa kahtakymmentä tuntia, oma tulokseni viikonlopulta 13 tuntia. Univajeesta johtunut energian puute ei onneksi vaivannut kuin klubin ulkopuolella vietetyn ajan, mutta kahvia kului tällöin kofeiinimyrkytystä hipovaan malliin. Koomista kyllä, mutta en olisi kahvin määrää tullut ajatelleeksi ellei seuraava biisi olisi soinut kirjoittamisen aikana: Mladen Tomic - Cappucino Darling.

Klubilla tuli vietettyä neljäsosa (25 %) ajasta, eli 15 tuntia kuudestakymmenestä. Jos energiaa sai klubin ulkopuolella mukin korvan täydeltä niin sisäpuolella sitä onneksi tarjoiltiin oman korvan täydeltä. Ensin lämmiteltiin technotorstain muodossa, perjantaina tampattiin hardstyleä Resistance-illan merkeissä ja lauantaina kruunuksi viikolle Club Mint & Flux. Tiivistän viikonlopun ensin sanoihin: "Huh huh, nyt tuntuu jaloissa!"

Taidettiin technotorstaina 26.2.2015 nähdä sen laajin artistikattaus yhdelle iltaa. Kolme soittajaa oli luvattu, mutta jos en aivan väärin laskenut, niin kyllä kopissa taisi neljä eri DJ:tä pyörähtää soittamassa. Vaihtelu virkistää - niinhän sitä sanotaan. Illan tarkoituksena oli polkea lämmittelyt lauantain Club Mint'ä varten, perjantaille luvattu hardstyle, kun ei omiin suosikkeihin lukeudu. Toisin kävi torstain kanssa ja tuli sitten kuitenkin lämmiteltyä perjantaita varten.

Resistance I w/ Hardstyle Mafia perjantaina 27.2.2015. Resistance on täysin uusi tuttavuus, jonka tarkoituksena on miellyttää rankan konemusiikin ystäviä. Myönnän, että bilefiilis oli paikan päälle tullessa hieman kadoksissa, lähtö perjantain yöhön, kun ei alkuperäiseen suunitelmaan kuulunut. Yllättäen kuitenkin Toofat'in teknahtava aloitus sekä Andy F:n jatko ja ympäristö saivat mielen viriteltyä niihin mittoihin, että puolitoista tuntia tiukkaa hardstyleä tykittänyt pääartisti ei saanut lähtemään. Jaksan yhä yllättyä siitä kuinka se, kun ihmiset kokoontuvat paikan päälle musiikin takia, saa tunnelman muuttumaan sellaiseksi, että ei halua lähteä pois.

Hardstyle Mafia (pääartisti) sai tanssilattian miehiseen otteeseen ja allekirjoittaneen istumaan penkille. Resistance'n viimeisenä esiintynyt A++ veti kuitenkin pidemmän korren kuin penkki, ja oli mukava palata tanssilattialle. Tarjoiltu setti leipoi heti alkuunsa allekirjoittaneen, kolme tuntia edeltävän illan jälkeen levänneet, jalat sellaiseksi pullataikinaksi, että illan päätyttyä pois lähteminen eteni yhtä joutuisasti kuin uppohankikävely. 

Lauantai 28.2.2015 Club Mint & Flux presents Cid Inc. Kahdeksan tuntia unta alle ja viikonlopun tärkeimmät bileet. Club Mint on sellainen tapaus, että se ei ole kertaakaan pettänyt musiikillisesti, eikä tehnyt sitä nytkään. Uskalsin jopa perjantain bileissä hehkuttaa eräälle, että seuraavana päivänä mentäisi paljon paremmalla sykkeellä. Niinhän sitä mentiin ja kyseinen henkilö asian myönsi. Yllättäen perjantailta tuttuja kasvoja näkyi enemmänkin, vaikka tyylillisestihän näiden päivien välillä oli eroa. Tunnelma siis ihmisten puolesta nousi samalle hyvälle tasolle ja useampikin oli sitä mieltä, että nyt mennään astetta paremmalla musiikilla kuin edeltävänä päivänä. 

Cid Inc, joka soitti lauantain toisena artistina oli kuin hunajaa korville. Olisinpa oikeastaan mielelläni jumittanut siihen koko loppuillaksi ja sivuuttanut loput DJ:t. Luulenkin, että omalta osaltani tanssilattialla pyöriminen on tuon jälkeen ollut melkolailla paketissa, sillä muistikuvia siellä vietetystä ajasta on loppuillalta hyvin vähän - ilmeisesti sen verran hyvään sokerihumalaan nosti tuo Cid Inc'n tarjoilema setti.

Jos kuitenkin jotain jäi perjantailta ja lauantailta erityisesti mieleen niin valaistus. Erityisesti perjantaina olin kuin ällikällä lyöty siinä, miten pelkillä valoilla voi tuoda niin paljon sisältöä myös yökerhoon. Se kuinka paljon valot antoivat perjantain energiselle ja rankalle menolle oli oikeasti visuaalisesti kaunista. Oikeastaan ei siis haitannut vaikka perjantailoppuiltana liikkuminen oli kuin siirapissa etenemistä, katselemista kuitenkin riitti. Kuten sanottua lauantaina sokerilitkua satoi korville niissä määrin, että visuaalit jäivät keveästi varjoon - vaikka samat valothan tuota olivat käytössä. Äänentoisto sitä tuttua laatua, 5000 wattia ja hyvä pohjehieronta paikalla seistessä.

Miksi 60 tuntia? Se on se aika, jonka ehdin torstain klo 20 ja sunnuntain klo 8 välillä viettää Oulussa, ennen ja jälkeen olin tienpäällä.